Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa "Kärkiehdokkaat tylsistyttävät EU:ta" (25.6.) väitettiin, että kärkiehdokkaiden lanseeraaminen Euroopan parlamentin vaaleihin on lukinnut komission puheenjohtajan valinnan tavalla, jota kukaan ei nähnyt etukäteen. Lisäksi kirjoituksessa ollaan huolissaan siitä, että menetelmä lisää Euroopan parlamentin, eurooppalaisten kattopuolueiden ja eurovaalien valtaa vaikuttaa komission puheenjohtajan valintaa tavalla, joka ei ole sopusoinnussa EU:n nykyisten perussopimusten kanssa.
Molemmat väitteet voidaan kyseenalaistaa. Ensinnäkin se, ettei kukaan nähnyt kärkiehdokkaiden nimittämisen vaikutuksia etukäteen, on erikoinen väite, sillä mahdollisuus vaikuttaa äänellään komission puheenjohtajan valintaan oli yksi koko Euroopan parlamentin äänestysaktiivisuuskampanjan kärkiteemoista ja muutenkin näyttävästi esillä eurooppalaisessa keskustelussa. Saiko se ihmisiä uurnille tai vaikuttiko se monenkaan äänestyspäätökseen, on sitten täysin eri kysymys, jota on toki pohdittava huolellisesti. Fakta on kuitenkin, että EU-politiikka tarvitsee näkyvämpiä kasvoja ja selvempiä vastakkainasetteluja ollakseen keskivertoäänestäjälle nykyistä kiinnostavampaa.
Toiseksi on hyvä muistaa, että vaikkei pääehdokasmenettelyä olekaan suoraan kirjattu mihinkään EU-sopimukseen, Lissabonin sopimuksessa kuitenkin todetaan, että Eurooppa-neuvoston tulee ottaa puheenjohtajaehdotuksessaan huomioon Euroopan parlamentin vaalit, ja Euroopan parlamentti valitsee tai jättää valitsematta tämän ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä. Jo tämä muotoilu antaa parlamentille ja eurooppalaisille kattopuolueille aiempia vaaleja vahvemman mandaatin osallistua komission puheenjohtajan valintaan. Myös kärkiehdokkaiden nimittäminen oli tämän mandaatin rajoissa.
Sen vuoksi olisikin kiinnostavaa tietää, mikä olisi Helsingin Sanomien mielestä demokraattisempi tapa valita komission puheenjohtaja, kuin antaa kansalaisten vaikuttaa päätökseen äänestämällä? Oliko aiempi valintatapa, jossa valtioiden päämiehet valitsivat puheenjohtajan neuvottelemalla suljettujen ovien takana jotenkin huomattavasti kärkiehdokasmenettelyä parempi?
Tarvitsemme uusia luovia tapoja EU:n demokratian kehittämiseksi. Kysymys on samalla totta kai myös siitä, minkälaista suuntaa toivomme integraatiolle. Kärkiehdokaskokeilun onnistuneisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni paluu Lissabonin sopimusta edeltäneisiin toimintatapoihin olisi askel väärään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti