Yksi totuus EU-keskustelukohusta

Eurooppalainen Suomi ry:n tiedotteessa "kohukeskustelun" järjestäjät pahoittelevat keskustalle sitä, että paneeliin osallistumisen motivointiin tarkoitetut viestit olivat tulkittavissa julkisuudella painostamiseksi. Ei siis uhkailuksi, kuten Juha Sipilä eilisessä tv-väittelyssä väitti, vaan painostamiseksi.

Järjestäjien ja Sipilän avustajien väliset viestit läpi lukeneena väitän, että painostaminenkin on tässä tapauksessa melkoinen vastaantulo järjestäjiltä. Itse en olisi kuuna päivänä lähtenyt tuollaisia viestejä pahoittelemaan, mutta tässä tilanteessa järjestäjätahot päättivät yhdessä viheltää pelin poikki. Keskustan suunnalta tuleva paine ja uhka koettiin liian suureksi. Koska jäin mielipiteideni kanssa oppositioon, jätän tähän henkilökohtaiseen blogiini eriävän mielipiteen seuraavan tilannekuvauksen muodossa.

Totuus on se, että keskustan kanssa yritettiin sopia pitkään ja hartaasti sopivaa päivää vaalipaneelille. Heille ei vain tuntunut sopivan mikään. Päivämäärää muutettiin useaan otteeseen, mutta keskusta panttasi vastaustaan. Me järjestäjät koimme sen luonnollisesti niin, että keskustalla ei ollut edes haluakaan löytää päivämäärää EU-paneelille ja että vastauksen viivyttelyllä he pyrkivät siihen, ettei paneelia saada järjestettyä laisinkaan.  

Siinä vaiheessa, kun enemmistö eduskuntapuolueiden puheenjohtajista oli näyttänyt vihreää valoa, päivämäärä päätettiin lyödä lukkoon. Me järjestäjät koimme EU-aiheisen paneelin järjestämisen niin oleelliseksi, että päätimme tehdä sen joko keskustan kanssa tai ilman heitä.

Saimme lopulta päivämäärän sovitettua kaikkien muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kalenteriin paitsi keskustan. Parin puolueen puheenjohtajat saatiin suostuteltua mukaan paneeliin sillä, että linjasimme, että emme hyväksy paneeliin korvaajia. ”Tämä on puheenjohtajapaneeli ja sillä siisti”. Pelkona oli, että jos yhden puolueen annetaan korvata puheenjohtaja varapuheenjohtajalla, muut seuraavat perässä. Tästä meillä oli kokemusta aiempien tilaisuuksien osalta. 

Tällä linjauksella oli se vaikutus, että tietojemme mukaan ainakin Paavo Arhinmäki oli puolueen toimesta ”käsketty” osallistumaan paneeliin ja lopulta Päivi Räsänenkin pääsi paikalle.

Sama viesti oli mennyt alusta alkaen myös keskustalle, mutta he yrittivät siitä huolimatta loppuun saakka saada Olli Rehnin edustamaan heitä paneeliin. Asiasta käytiin järjestäjien kesken pitkään vääntöä, mutta lopulta äänestyksen jälkeen päädyttiin siihen, että ei ole reilua muita osallistujia kohtaan, että yhdellä puolueella on mahdollisuus lähettää oma ”EU-eksperttinsä” paikalle, kun muut joutuvat ”tyytymään” puheenjohtajaan. Löyhänä kompromissina keskustalle esitettiin mahdollisuutta lähettää Olli Rehn paikalle tilaisuuteen kommentoimaan jossain vaiheessa puheenjohtajien väitteitä. Loppu onkin historiaa.  

Oma näkemykseni on, että tilanne lähti eskaloitumaan kohti konfliktia jo tiistaina, kun Helsingin Sanomat julkaisi raflaavan kirjoituksen, jossa annettiin rivien välistä ymmärtää, että Sipilä välttelee EU-tenttiä. Kirjoitus oli minusta vihjaavuudessaan mauton ja sen ajoitus huono, mutta vapaa media toimii niin kuin vapaa media haluaa. Helsingin Sanomat oli tapahtuman järjestelyissä mukana alusta alkaen, joten he kyllä tiesivät asian taustat eikä kirjoituksessa ollutkaan yhtään faktaa, joka ei olisi pitänyt paikkaansa. 

Helsingin Sanomien kirjoitus julkaistiin juuri ennen Eurooppalaisen Suomen hallituksen kokousta, joka pidettiin myös tiistaina. Kirjoitus herätti jo kokouksessa keskustelua. Keskustan edustaja muun muassa totesi, ettei tässä nyt varmaan ole syytä ruveta riitelemään. Jo siitä kommentista pystyi näin jälkikäteen analysoiden aistimaan, että asia ei jää keskustan osalta tähän.

Ja eihän se jäänytkään. Ensin tenttiä kommentoimaan tullut Olli Rehn haukkui järjestelyt, syytti komission Suomen edustustoa Suomen sisäpolitiikkaan puuttumisesta ja poistui paikalta. Yhtä arroganttia ja vallantäyteistä esiintymistä en ole eläissäni nähnyt keneltäkään suomalaiselta poliitikolta. Rehn saikin ansaitusti buuaukset monisatapäiseltä yleisöltä eikä sen jälkeen kenellekään tilaisuutta seuranneelle jäänyt epäselväksi, kuka varasti koko shown.

Sitten myöhemmin illalla keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi medialle, että hänen avustajiaan oli uhkailtu järjestäjien toimesta, tietysti täsmentämättä yhtään, mitä hän uhkailulla tarkoitti. Skuuppeja metsästävät toimittajat reagoivat välittömästi. Toiminnanjohtajamme oli joutunut puoleen yöhön asti vastailemaan median kyselyihin siitä, miten ja miksi hän oli Sipilää uhkaillut.

Olen nähnyt kaikki tapaukseen liittyvät avainviestit ja niiden väittäminen keskustan taholta uhkailuksi on minusta naurettavaa. Tapauksesta kertovien uutisten keskusteluja seuranneena huomasin, että useille ihmisille oli jäänyt se kuva, että Eurooppalaisen Suomen harjoittama ”uhkailu” oli ollut rikoksen tunnusmerkistöt täyttävää toimintaa, josta kannattaisi aloittaa poliisitutkinta. Todellisuudessa painokkaimmassakin viestissä vain todettiin, että julkisuudessa saattaa näyttää erikoiselta, jos keskustan puoluejohtaja jää ainoana pois EU-tentistä. Se viesti oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta vaatii varsin luovaa tulkintaa, jos sen haluaa nähdä uhkailuna.

Ennen eilisen tapahtumia pidin Olli Rehniä ja Juha Sipilää erittäin varteenotettavina poliitikkoina. Yksinä pienen kansakuntamme parhaista. Nyt kuvani heistä on valitettavasti saanut kolhun. Se houseofcardsmainen draama ja uhriutumisella pisteitä keräävä mediasirkus, jonka he saivat aikaan, ei ansaitse kunnioitustani. Päätän kirjoitukseni Michel de Montaignen kuolemattomiin sanoihin, jotka tulivat mieleen ex-komissaari Olli Rehnin käytöksestä.

”Me elämme ja olemme tekemisissä kansan kanssa; jos sen kanssa puhuminen on meistä vastenmielistä, jos emme suvaitse uhrata huomiotamme alhaisille ja rahvaanomaisille sieluille, vaikka alhaiset ja rahvaanomaiset ovat usein aivan yhtä johdonmukaisia kuin kehittyneimmätkin – typerää on kaikki tieto, joka ei osaa mukautua yleiseen tietämättömyyteen – ei meidän enää tule ottaa hoitaaksemme omia eikä toisten asioita; sekä yleiset että yksityiset asiat hoidetaan tuollaisten ihmisten kanssa.”