perjantai 28. huhtikuuta 2017

Totuuden jälkeinen aika vai propagandan paluu?

Luin pääsiäispyhinä toimittaja Joonas Pörstin kirjoittaman tietokirjan Propagandan lumo. Kyseessä on monella tapaa ajankohtainen teos, onhan valeuutisista, disinformaatiosta ja totuuden jälkeisestä ajasta keskusteltu vilkkaasti viimeisen vuoden aikana. Pörstin kirja tuo kaivattua syvyyttä näihin keskusteluihin sitomalla ne osaksi propagandan pitkää historiaa.

Propagandan lumo ei ole kirja, joka yrittäisi historiallisten esimerkkien avulla osoittaa, ettei auringon alla ole edelleenkään mitään uutta. Päinvastoin Pörstin mielestä propagandan käsite tulisi puhdistaa 1900-luvun raskaasta painolastistaan, jotta nykypäivän monimuotoinen informaatiovaikuttaminen voitaisiin kytkeä osaksi propagandatutkimuksen rikasta perinnettä.

Pörstin mukaan elämme 2000-luvulla uutta propagandan kukoistusaikaa. Syy tähän on ennen muuta teknologinen. Nopeat uudet kommunikaatioalustat sekä joukkotiedotusvälineet tekevät harhaanjohtamisen entistä helpommaksi. Propaganda toki on paljon muutakin kuin harhaanjohtamista. Pörsti määrittelee sen viestinnäksi tai toiminnaksi, jonka tavoitteena on ajaa viestin lähettäjän etua kaventamalla keskustelua tarjolla olevista poliittisista vaihtoehdoista ja estää siten tilanteen rationaalinen arviointi. Mukana usein myös psykologinen elementti: pyrkimys hämärtää viestin alkuperää, todellista tarkoitusta tai vastaanottajan kykyä punnita tosiasioita.

Yhtenä viimeaikaisista esimerkeistä propagandan hyödyntämisestä osana poliittista vaikuttamista Pörsti nostaa esiin Venäjän. Pörstin mukaan Venäjän strategiana on jo vuosia ollut horjuttaa länsimaista järjestystä lietsomalla yleistä epäluottamusta tiedotusvälineisiin, perinteisiin puolueisiin, äänestysmenetelmiin ja läntisiin organisaatioihin, kuten EU:hun ja Natoon. Lietsomalla epävarmuutta ja yhteiskunnallisia ristiriitoja lännessä Venäjä pyrkii raivaamaan tilaa ja legitimoimaan omaa voimapoliittista toimintaansa lähialueillaan.

Yhteistyö Euroopan ääriliikkeiden kanssa palvelee Venäjää kahdella saralla. Ensinnäkään ääriliikkeet eivät arvostele Venäjää demokratian puutteista. Toiseksi myös ne pyrkivät Venäjän tavoin hajottamaan EU:n. Vastapalveluksena ne saavat näkyvyyttä Venäjän RT-kanavalla ja Sputnik-sivustoilla, joita Venäjä rahoittaa sadoilla miljoonilla vuodessa. Se on iso tuki äärioikeistolaisille ja kansallismielisille puolueille.

Propagandan lumo herättääkin lukijassaan kysymyksen, onko länsimaissa suhtauduttu tarpeeksi vakavasti Venäjän ja muiden länsimaista järjestystä horjuttamaan pyrkivien tahojen informaatiovaikuttamiseen.

Venäläisen näkemyksen mukaan taistelu informaatiotilasta on jatkuvaa. Verkon digitaalisia kyberhyökkäyksiä täydennetään disinformaatiolla ja psykologisella propagandalla sekä sodan että rauhan aikana. Toimintaan panostetaan satoja miljoonia vuodessa. Sen sijaan EU:n ulkosuhdehallinnossa on Pörstin mukaan vain yhdeksän työntekijää, joiden pääasiallisena tehtävänä on Venäjän disinformaation torjuminen.

Jatkuvan informaatiovaikuttamisen voima on siinä, että sen avulla voidaan onnistua vaikuttamaan tunnemuistiin sisäistettyihin ajattelumalleihin, jotka muuttuvat hitaasti. Yhdysvalloissa Breitbert Newsin kaltaiset amerikkalaiset äärioikeiston populistiset sivustot ovat vuosien kuluessa tasoittaneet tietä amerikkalaisten näkemysten muutokselle. Ne ovat murentaneet yleisön luottamusta ja tasoittaneet tietä aiempaa radikaaleimmille liikkeille. Samaan tapaan euroskeptinen brittimedia on vuosikymmeniä kestäneen rummutuksen myötä valmistanut brittejä EU-eroon.

Monissa aikalaispuheenvuoroissa on korostettu faktantarkistuksen tärkeyttä ja vaadittu sille lisäresursseja. Pörstin mukaan faktatarkistuksen ongelma on kuitenkin siinä, että emme hahmota maailmaa niinkään faktojen kuin tarinoiden kautta. Faktoja kuunnellaan vain, jos ne sopivat olemassa oleviin ajatuskehyksiin. Muuten ne torjutaan ja tulkitaan järjenvastaisiksi tai moraalittomiksi. Sen takia faktoilla tavoittaa usein vain sen osan yleisöä, joihin propagandistiset kertomukset vaikuttavat kaikista vähiten.

Yksi Propandan lumo -teoksen tärkeimmistä opeista onkin se, että faktantarkistusta tehokkaampi tapa taistella liberaaleja arvoja horjuttamaan pyrkiviä tahoja vastaan on luoda vastanarratiiveja omista arvoista käsin. Siinäpä haastetta liberaalin maailmanjärjestyksen ystäwille kerrakseen.